10

On hienoa, että Juicen ja Gösta Sundqvistin kaltaiset tekijät otetaan näin osaksi runoutta. Leskisen ansiot riimittelijänä ja rytmittelijänä tiedetään, mutta pitäisikö jonkun tutkia, mistä Sundqvistin sanoituksissa oli kysymys? Esimerkiksi Kallion mainitsemissa kappaleissa Mitä kuuluu Marja-Leena? ja Poika nimeltä Päivi. Myös Marttaliitossa ja Naisasialiitto Unioinissa aktiivisesti toimineen Alli Nissisen esiin nostaminen on merkittävä teko ja kunnianosoitus. Samalla sivulla Nissis-viittausten kanssa pyöritellään kuinka ollakaan myös tuttua kokea-koetella-kokeilla-teemaa:


    koetuksella koe-eläin

                    kosmoksen koekaniini

                                koetin, instrumentti

                                                                        ihminen, koeajalla

Runouden kontekstissa "kodittomuus" on tietoista radikalismia ja tahallista systeemin ulkopuolelle jättäytymistä, toimintaa kodittomien heimon piirissä. Se on myös loputonta tiedonjanoa ja kaipuuta uusien vaihtoehtojen ja mahdollisuuksien etsimiseen. Ei pysähdys, vaan jatkuva liike.

9

Miten innoituksen lähteiden ilmoittaminen pitää tulkita? Onko tekijä ikään kuin velkaa lainaamilleen tahoille? Ei minun mielestäni. Lainaaja ei hyödy lainatun kustannuksella. Lainaaja ja lainattu liittyvät yhdessä johonkin isompaan. Kyse on poeettisesta "liiketoiminnasta", joka on kaikin yhteisöllisin tavoin kannatettavaa ja hyödyllistä. Toisaalta runoutta on mahdoton kirjoittaa tyhjiössä, itseriittoisesti. Runous ei ole koditonta, vaan yhteydessä toisiin runouksiin. Merkitykset syntyvät näistä yhteyksistä. Kukaan ei pysty tuottamaan niitä yksin. Ihmiset sen sijaan ovat toista maata. Olemme kaikki osa ihmiskuntaa, ja silti yksilöt voivat kokea itsensä osattomiksi, syrjäytetyiksi, kodittomiksi. Tämä kokemus puolestaan voi synnyttää solidaarisuuden tunteen ja kasvattaa sitä. Voimme olla kodittomia yhdessä.